Hei.

Miksi ihmiset kuvittelevat omistavansa toisen ihmisen? Se että seurustelee, on kihloissa, naimisissa tai vaikka ihan vaan tosi hyvä ystävä ei tarkoita sitä että toista pitäisi totella joka asiassa ja elää toisen mukaan. Mikä kukaan on määräämään miten toinen elää elämäänsä?

On sanattomia "sääntöjä" (ellei toisin sovita) kuten että parisuhteessa/avioliitossa ei käydä vieraissa, ystävien luottamusta ei petetä vaikka mikä olisi.. lupauksia ei rikota.. jne..

Mitä tuohon ystävyyteen tulee niin minä olen ainakin aina ajatellut niin että teki ystäväni mitä tahansa, niin jos hän on onnellinen niin mikä minä olen siihen mielipiteitäni tunkemaan, olen onnellinen ystäväni onnellisuuden puolesta. Ei ole se oikea ystävä joka kieltää ystävänsä onnen, oli asia mikä tahansa. Oikea ystävä iloitsee ystävänsä onnea ja iloa. Iloitsee ystävän kanssa, eikä muserra toista vain siksi ettei itse tykkää asiasta tai on mustasukkainen ystävästään. Toki monille merkitsee ystävän mielipide paljonkin joissain asioissa, mutta minun mielestäni jokaisen tulisi kuitenkin tavoitella omaa onneaan. Jokainen kun kuitenkin elää itse oman elämänsä ja ohjaa sen siihen suuntaan kuin haluaa. Kukaan ei voi elää puolestasi tai tehdä elämäsi päätöksiä puolestasi.

Olen tavannut paljon ihmisiä jotka ei ikäänkuin anna toisen elää vaan murskaa jokaisen onnensiemenen ja sulloo toisen kivenrakoon, omaan varjoonsa. Usein tämä kaikki on vain eräänlaista kateutta.. ja tosiaan mustasukkaisuutta. Mutta mitä ystäviin tulee, pitäisi kuitenkin tajuta että ystävälläkin on oma elämä joka EI pyöri juuri SINUN ympärilläsi. Hänellä on muitakin kavereita ja kenties seurustelukumppani joka/jotka tarvitsevat myös hänen aikaansa, vaikket siitä/heistä itse pitäisikään. Tuskin itsekään haluisit että kaveri tulee sanomaan ketä saat tavata, kenen kanssa saat olla ja seurustella? Tulisiko kiva mieli?

Eli kaiken tämän pointtina on siis se, että JOKAINEN ELÄÄ OMAN ELÄMÄNSÄ JA KUKAAN EI OLE MIKÄÄN SANOMAAN MITÄÄN SIIHEN MITEN, MISSÄ JA KENEN KANSSA TOINEN HALUAA SEN ELÄMÄNSÄ ELÄÄ.

Semmosta tässä vaan,...  kun ihmiset on nii "suppee"-mielisiä.. Tämä tuli mieleen kun tapasin itseäni 9-vuotta vanhemman miehen. Rakastuin tähän, mutta muiden reaktiot oli vähän omituisia. "se on niin paljon vanhempi ku sinä" "en minä vaan olisi sinun ikäisenä voinut kuvitellakkaan olevani niin paljon vanhemman kanssa.." jnejne.. Ja siitäkös vasta riemu syntyi kun kerroin että miehellä on 2lastakin olemassa! itse en ymmärrä ongelmaa koska enhän minä ole sen miehen kanssa hänen ikänsä tai lapsiensa takia. Jos ihmisestä välittää niin välittää IHMISESTÄ ei sillä ole väliä onko toinen minkä ikäinen, onko niitä lapsia, onko minkä värinen, kokonen tai edes mitä sukupuolta. Aikoja on yritetty rakkautta selittää, mutta ei sille ole mitään selitystä. Se on vain tunne joka on. Siihen ei pysty vaikuttamaan. Kun se amorin nuoli iskeytyy siihen rintaan niin siinähän se sitten on! Toki joskus on tilanteita jossa ei vaan voi tehdä asialle mitään, esim. toinen seurustelee jo tai elämäntilanne on sellainen ettei siihen sovi toinen ihminen.

Eli pointtini oli se että miksi ihmeessä ihmiset arvostelevat toisten suhteita ja rakkautta ja muuta? Onko se jotenki heiltä pois jos toinen on korviaan myöten rakastunut? Oli kohde mikä tahansa..? Toki jos on rakastunut varattuun henkilöön niin sillon se on joko tältä rakastuneelta tai kohteen seurustelukumppanilta pois jossain vaiheessa.. tai pahimmassa tapauksessa molemmilta. Nyt menee ehkä hieman ohi aiheen. :)

Kun se iskee niin ei siihen voi vaikuttaa mitenkään. Kohde voi olla minkä näköinen tahansa ja mitä sukupuolta tahansa. Siihen ei ole kenelläkään mitään nokan koputtamista! Eikö ole tärkeintä että ihminen itse on onnellinen?

Ihmetyttää kyllä ihan pirusti miten jotkut kokee eron... Mullakin on pari ystävää jotka eron tullessa masentuu ihan kauheesti ja elämä on pilalla.. niinku... MIKS? Anteeks nyt näille ystäville jos sattuvat lukemaan tän mut.. Se jonka kanssa on ollut... oli sitten kuukausia tai vuosia, se on VAIN YKSI AINUT ihminen. Ei sen enempää! En ainakaa itse haluaisi antaa toiselle sitä iloa että näyttäisin miten paha mun on olla.. Päin vastoin! Mä näyttäisin mieluummin miten helvetin hyvin mulla menee! Ja itse oon ainakin semmonen että uutta matoa koukkuun vaan kun edellinen on syöty..

Tietenkin on erilaisia tapoja päästä yli ja silleen.. Ei se kaikilla toimi että uutta peliin, mutta ei sitä silti kannata jäädä kuoppaan makaamaan. Masentuminen on ihan turhaa koska miehiä ja naisia on ku kaloja vedessä ja itse ainakin ajattelen niin että kun tuo oli kerta tuollainen tyyppi niin se tarkoittaa sitä että mun unelmieni prinssi odottaa vielä tuolla jossain. Se ajatus rohkasee kauheesti ja saa nopeemmin poltettua tunteet edelliseen.

Nii sitten se, kun ero tulee ja toinen löytää uuden. Voi ei sitä helvettiä minkä toinen pistää pystyyn! Onhan se toki ikävää jos ei omat tunteet oo vielä kuollu ja toisella onki jo uusi kulta kainalossa, joo.. mutta pitäs kuitenki ajatella vähän että ehkä nopea "eteneminen" on toisen tapa selvitä, tai jos niin ei ole niin pitäs kuitenkin pystyä olemaan onnellinen toisen puolesta. Siitä että toinen on löytänyt jonkun kivan ja on hyvä olla. Jokainen hoitakoon surunsa omalla tavallaan. Mutta jos tekee pahaa katsoa sitä toista uuden kanssa ni olisko silmien sulkeminen mitään? Ei ittensä kiduttamisessakaa oo mitään järkee.

Ja sit se ku eron tullessa kehitetään semmonen viha toista kohtaan.. tosiaan onhan se ikävää nii, mut miks kuluttaa energiaansa negatiivisiin tunteisiin? Helpottaahan se toki tunteiden kuollettamista jollain tapaa ehkä.. Itse kuitenkin pyrin suhtautumaan mahdollisimman neutraalisti. Toinen kun saa tehdä elämällään mitä haluaa, eikä ole enään millään tavalla tilivelvollinen mistään.. Usein pidänkin sitten etäisyyttä kunnolla exään eron jälkeen jonkin aikaa, sillei etten kuule enkä nää oikeen ollenkaan koko tyyppiä. Ainahan se kirpasee pikkuisen kun ilmenee että exällä onki uus, vaikkei enää tuntiskaa mitää.. mut.. se on vaan elämää se :)

Aina pitäs yrittää löytää jotain positiivista kaikesta :)

Tuli tossa mieleen kun ihmiset valittaa aina joka asiasta ja koskaan mikään ei oo hyvin. Millon elämä potkii ihan huolella päähän ja millon ei jaksais kouolua/duunia.. Voi HELP! Sit ku elämä potkii päähän ni ei sais muutkaan ihmiset elää ja olla onnellisia. Kyllä mä ainakin pyrin aina olemaan iloinen ja onnellinen toisen puolesta vaikka itellä menis kuinka huonosti! Tälläkin hetkellä työttömänä... Ollu kohta jo 3kk ja vaikka kuinka perkeleesti niitä töitä oon hakenu ja ettiny ni ei ole tärpännyt.. no.. asia on vaan niin ja sillä sipuli ja jos jollain menee hyvin niin menköön.. ei toisen onni oo kuitenkaan mun onnesta pois millään lailla!

Sit tuli mieleen tässä kun tuntuu että viimeset puol vuotta ympärillä kaikki sikiävät ja menevät kihloihin ja hankkivat yhteisen asuntolainan ja auton.. Joo mahtavaa heille, mutta.. Miks pitää kiirehtiä? Monet on just silleen et on ollu ehkä pari kk yhdessä ja sit jo löytyy sormukset sormesta.. joillain vielä lapsiki tuloillaan.. Ei voi sanoo ku että EI HYVÄÄ PÄIVÄÄ! Onhan se ihanaa kun ollaan rakastuneita ja silleen.. mut mitäs sit ku se arki koittaa ja se ei olekaan niin kivaa ettei jaksakkaa kattoo enää.. siinä sitten  rupeet väsäilee sen asuntolainan ja lapsen kanssa.. Sormuksen nyt saa helposti sormesta pois.. josta tulikin mieleen kun jotkut tuntuu menevän kiireellä kihloihin että saa ikäänkuin "kahlittua" toisen.. hei.. sori vaan mutta ei se sormus estä millään lailla pettämästä.. ja se lähteeki siit sormesta niin helposti oikeen tilanteen tullen et jospa kuitenkin odottais sen aikaa että on oikeesti oppinu tuntee toisen, oppinu rakastamaan ja ehkä jopa että se arkikin olis astunu kuvioon.. Kihlaus on KUITENKIN lupaus avioliitosta. Sitä ei vaan tunnu moni ajattelevan ku "on nii ihQ ku ollaan kihlois ku kaikki näkee miten ihanaa meil on ja..." blaablaablaa..!

Tämä ei siis ole mitään katkeran ihmisen puhetta nounou.. Itse olen erittäion rakastunut tällä hetkellä ja on just sellanen olo et vois vaikka heti muuttaa yhteen ja mennä naimisiin jne.. mut siltähän sitä aina tuntuu ku ollaan rakastuneita.. pitää vaan olla hitusen järkee päässä ja miettii et jospa ei toimikkaan alkuhuuman jälkeen.. Tietenkin tuntuu siltä että TOIMII TOIMII kun toinen on siinä rakastumis vaiheessa niin täydellinen kaikin puolin, eikä mikään ärsytä jne.. Raaka totuus vaan on se että ihmiset on erilaisia ja kyllä niitä ärsyttäviäkin puolia ilmenee jossain vaiheessa.

Mutta siis se ydin asia nyt tässä oli se että älkää ihmiset kiirehtikö liikaa! Katsokaa nyt edes vähän pidempään ku sen 2kuukautta, kiitos. Teillä on kuitenkin koko elämä aikaa löytää se SE OIKEA ja mennä kihloihin ja naimisiin ja hankkii lapsia, omakotitalon ja farmari-Volvon.. kiitti moi!

Päätin että aloitan tämän vuoden puhtaalta pöydältä, uudella asenteella ja uusilla kujeilla ja päämäärillä! Uudistan hieman elämääni.

Tämä koskee siis tietenkin myös joitain ihmissuhteitani..:

Sinä jonka olen ehkä tuntenut jo pidempääkin tai vasta hetken, olet MUKA ystäväni/kaverini, joka todellisuudessa tarkoittaa sitä että soitat/tekstaat tai laitat muuta viestiä VAIN kun sinulla ei ole mitään muuta juteltavaa kuin omat asiasi etkä koskaan oikeasti kiinnostu siitä mitä minulle kuuluu (ja n.kerran kuussa kuulen sinusta), sinulla ei ole koskaan aikaa minulle, HALUAN katkaista kokonaan välimme, koska en jaksa murehtia ihmisistä jotka eivät varmasti murehdi minusta, - sinun asioistasi/surustasi/onnestasi kun et sinäkään minun asioistani.
Sinä jolla menee aina varmasti huonommin kuin minulla tai paremmin kuin minulla, on kyse mistä asiasta tahansa, kiitos että olit pieni osa elämääni, mutta nyt sanon hyvästi.

Myös sinä jolla ei ole elämää, tarkoittaen että utelet aina minulta kaiken mutta kun kysyn miten sinulla menee jnejne et ikinä kerro mitään, yhtäkkiä onkin kauhea kiire tai muuta tekemistä.. et siis anna itsestäsi mitään takaisin päin.. hyvästi.

Sitten sinä jolla ei ole koskaan mitään hyvää sanottavaa, loukkaat, vittuilet, haukut..
en halua sinustakaan kuulla enään mitään, koska en jaksa enään pahoittaa mieltäni turhista ihmisistä/asioista. Ei varmasti liikuta sinua mitenkään jos emme kuulisi toisistamme koskaan enään! hyvästi..

Sinä taasen joka olet kiinnostunut muustakin kuin pelkästä olkapäästä ja/tai alapäästä, olet kiinnostunut minun surusta/onnesta ja olet valmis antamaan hieman itsestäsikin, kuulisin sinusta useammin kuin kerran kuussa, haluat viettää kenties välillä aikaa kanssani ja haluat oikeasti olla ystäväni ilman minkäänlaista kusetusta, TERVETULOA! ;)

Ystävyys on kahden kauppa.. ei yksisuuntaista välittämistä. Jos toinen ei ole valmis tekemään työtä sen eteen niin ei siitä mitään tule. 'Joka haluu saada, on pakko antaa..'