Ihmetyttää kyllä ihan pirusti miten jotkut kokee eron... Mullakin on pari ystävää jotka eron tullessa masentuu ihan kauheesti ja elämä on pilalla.. niinku... MIKS? Anteeks nyt näille ystäville jos sattuvat lukemaan tän mut.. Se jonka kanssa on ollut... oli sitten kuukausia tai vuosia, se on VAIN YKSI AINUT ihminen. Ei sen enempää! En ainakaa itse haluaisi antaa toiselle sitä iloa että näyttäisin miten paha mun on olla.. Päin vastoin! Mä näyttäisin mieluummin miten helvetin hyvin mulla menee! Ja itse oon ainakin semmonen että uutta matoa koukkuun vaan kun edellinen on syöty..

Tietenkin on erilaisia tapoja päästä yli ja silleen.. Ei se kaikilla toimi että uutta peliin, mutta ei sitä silti kannata jäädä kuoppaan makaamaan. Masentuminen on ihan turhaa koska miehiä ja naisia on ku kaloja vedessä ja itse ainakin ajattelen niin että kun tuo oli kerta tuollainen tyyppi niin se tarkoittaa sitä että mun unelmieni prinssi odottaa vielä tuolla jossain. Se ajatus rohkasee kauheesti ja saa nopeemmin poltettua tunteet edelliseen.

Nii sitten se, kun ero tulee ja toinen löytää uuden. Voi ei sitä helvettiä minkä toinen pistää pystyyn! Onhan se toki ikävää jos ei omat tunteet oo vielä kuollu ja toisella onki jo uusi kulta kainalossa, joo.. mutta pitäs kuitenki ajatella vähän että ehkä nopea "eteneminen" on toisen tapa selvitä, tai jos niin ei ole niin pitäs kuitenkin pystyä olemaan onnellinen toisen puolesta. Siitä että toinen on löytänyt jonkun kivan ja on hyvä olla. Jokainen hoitakoon surunsa omalla tavallaan. Mutta jos tekee pahaa katsoa sitä toista uuden kanssa ni olisko silmien sulkeminen mitään? Ei ittensä kiduttamisessakaa oo mitään järkee.

Ja sit se ku eron tullessa kehitetään semmonen viha toista kohtaan.. tosiaan onhan se ikävää nii, mut miks kuluttaa energiaansa negatiivisiin tunteisiin? Helpottaahan se toki tunteiden kuollettamista jollain tapaa ehkä.. Itse kuitenkin pyrin suhtautumaan mahdollisimman neutraalisti. Toinen kun saa tehdä elämällään mitä haluaa, eikä ole enään millään tavalla tilivelvollinen mistään.. Usein pidänkin sitten etäisyyttä kunnolla exään eron jälkeen jonkin aikaa, sillei etten kuule enkä nää oikeen ollenkaan koko tyyppiä. Ainahan se kirpasee pikkuisen kun ilmenee että exällä onki uus, vaikkei enää tuntiskaa mitää.. mut.. se on vaan elämää se :)

Aina pitäs yrittää löytää jotain positiivista kaikesta :)