Semmosta tässä vaan,...  kun ihmiset on nii "suppee"-mielisiä.. Tämä tuli mieleen kun tapasin itseäni 9-vuotta vanhemman miehen. Rakastuin tähän, mutta muiden reaktiot oli vähän omituisia. "se on niin paljon vanhempi ku sinä" "en minä vaan olisi sinun ikäisenä voinut kuvitellakkaan olevani niin paljon vanhemman kanssa.." jnejne.. Ja siitäkös vasta riemu syntyi kun kerroin että miehellä on 2lastakin olemassa! itse en ymmärrä ongelmaa koska enhän minä ole sen miehen kanssa hänen ikänsä tai lapsiensa takia. Jos ihmisestä välittää niin välittää IHMISESTÄ ei sillä ole väliä onko toinen minkä ikäinen, onko niitä lapsia, onko minkä värinen, kokonen tai edes mitä sukupuolta. Aikoja on yritetty rakkautta selittää, mutta ei sille ole mitään selitystä. Se on vain tunne joka on. Siihen ei pysty vaikuttamaan. Kun se amorin nuoli iskeytyy siihen rintaan niin siinähän se sitten on! Toki joskus on tilanteita jossa ei vaan voi tehdä asialle mitään, esim. toinen seurustelee jo tai elämäntilanne on sellainen ettei siihen sovi toinen ihminen.

Eli pointtini oli se että miksi ihmeessä ihmiset arvostelevat toisten suhteita ja rakkautta ja muuta? Onko se jotenki heiltä pois jos toinen on korviaan myöten rakastunut? Oli kohde mikä tahansa..? Toki jos on rakastunut varattuun henkilöön niin sillon se on joko tältä rakastuneelta tai kohteen seurustelukumppanilta pois jossain vaiheessa.. tai pahimmassa tapauksessa molemmilta. Nyt menee ehkä hieman ohi aiheen. :)

Kun se iskee niin ei siihen voi vaikuttaa mitenkään. Kohde voi olla minkä näköinen tahansa ja mitä sukupuolta tahansa. Siihen ei ole kenelläkään mitään nokan koputtamista! Eikö ole tärkeintä että ihminen itse on onnellinen?